Väsymyksestä ja ahdistuksesta

Miltä tuntuu olla väsynyt? -Noo.. siltä että nukahtaa sohvalle. Joo kyllä. Kyllä se siltäkin tuntuu.

Mutta, se tuntuu myös siltä että ei vaan jaksa. Ei jaksa sopia kalenteriinsa eteenpäin mitään tapahtumia. Ei oikein uskalla, entä jos ei jaksakaan lähteä. Entä jos pitää perua.

Se tuntuu myös siltä että ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä. (Ja edelleen sanon, mikään näistä ei koske K:ta, meillä menee tosi hyvin) Tuntuu että kukaan ei pidä minusta. Kukaan ei halua tulla puhumaan. Kukaan ei halua minusta ystävää. Ehkä puhun liikaa. Ehkä puhun liikaa itsestäni. Niinhän minä olen aina ajatellut. Tai ehkä olen tylsä. Enhän koskaan oikeastaan käy missään.. Tai ehkä minulla on liian voimakkaita mielipiteitä. Tai ehkä en olekaan tarpeeksi "hyvä" ihminen. Ehkä minusta ei pidetä koska vein mun miehen sen kavereilta. Se ei enää vietäkään kaikkea aikaansa niiden kanssa. Ehkä mua pidetään ilonpilaajana, joka pilasi hyvän kaveriporukan. Siltä musta tuntuu.. Oon niin monta kertaa itkenyt tän tarinan K:lle että nyt oli pakko purkaa tää jonnekin muualle.

Lisäksi oon muutenkin niin loppu kaikesta. Molempien työkuviot on ihan sekaisin nyt, toisella olis töitä tarjolla kahden ihmisen edestä ja toisella.. niin.. no kun osaisi päättää. Ensin tarjottiin muuta, nyt taas sitten sellaista sopimusta missä ei ole mitään järkeä. Mut ei se sillai mitään, ei se oo kuin työ. On elämässä tärkeämpiäkin asioita.

Näiden lisäksi pitäisi käydä lääkärissä. Mulla koskee mahaan varmaan joka päivä. Edelleen. Vaikka söisin mitä. (Nyt on kyllä huono olo ja se johtuu ihan vaan omasta tyhmyydestä, pussillinen karkkia, hyi... Oon tunnesyöppö, tiedän..) Pitäisi käydä lääkärissä. Mut siellä asia mikä tulee eteen on tähystys. En halua siihen. En vaan halua. Pelkään oksentamista NIIN paljon että en vaan pysty. En edes pysty ajattelemaan asiaa ilman että puistattaa. Niin ja jos saisin tahtoni läpi et se tehtäis nukutuksessa niin siinäki on se et ku VOI (kuinka tyhmä ajatus) voida pahoin sen nukutusaineen takia... Terve että ihminen on hölmö. Mut joo, tämäkin asia on itketty jo monena iltana. Aina sama virsi. Mä HALUAN olla TERVE!! Mitään muuta en toivo. Olis vaikka maha kipee jatkuvaan mutta se pelko. Pelko siitä oksentamisesta! En ole oksentanut moniin vuosiin mutta silti se saa ajatuksen tasollakin karvat nousemaan pystyyn. En mä oikeastaan tiedä miksi pelkään sitä niin paljon. Mutta raivostuttaa se etten voi katsoa elokuvia tai tv-ohjelmia koska niissä SAATETAAN oksentaa..

Ja annas sitten olla tää uutisointi nyt siitä supernoroviruksesta! Johon kellään ei ole vastustuskykyä! Pesen käteni varmaan verille kohta ja raivoon K:lle siitä jos se ei pese käsiään, joka välissä. Meillä molemmilla on jo niin kuivat kädet että kirvelee rasvauskin. Ei tää enää ole tervettä! Ainoo ajatus on vaan se että entä jos, entä jos jompikumpi tai molemmat tulee kipeeks! Mitä sitten! Mä en voi olla kotona yksin 8 h kun K on töissä jos oon oksennustaudissa. Se on sellainen 8 h kestävä paniikkikohtaus sitten.

K muuten sairasti vatsataudin viime kesänä, oikeastaan heti meidän häiden jälkeen. Heräsin aamulla siihen että se oksensi vessassa. Siitä jäi kammo. Herään edelleen lähes joka kerta jos se lähtee vessaan tai liikahtaa jotenkin epätavallisesti sängyssä. Sitä ennen nukuin kuin tukki. Joka yö kun se nousee, herään ja kysyn minne se on menossa.. Hermot menee, elän koko ajan jossain neuroosissa..

Onhan tää elämä ihan jees, mitä nyt 90% ajatuksista pyörii oksentamisen ympärillä. Jota en ole edes tehnyt moniin vuosiin. Joka on kuitenkin osa elimistön toimintaa.

Tältä väsymys minusta tuntuu. Haluaisin olla terve. Haluaisin parantua tästä. Oon nyt ihan oikeasti miettinyt sitä lääkitystä. (Aivoni toki yrittää tankata mulle ajatusta Lääkkeet-haittavaikutukset-pahoinvointi) Mut en tiedä mitä tekisin oikein.

Onneks mulla on mies. Onneks mulla on mies joka kestää kuunnella nää mun itkut ja raivot aiheesta.

Nyt saunan lämmitykseen ja odotteleen K:ta pelistä kotiin. Sit pääsis nukkumaan..

Viikonloppuja!

-L

Anteeksi. Oli vaan pakko purkaa tätä jonnekin.