Siivouspäivää ja uusi taulu

Heipä hei, ja kaunista torstai-päivää!

Täällä vietetään siivouspäivää. Lakanat vaihdettu, pyyhkeet myös. Edelliset pyykätty ja odottavat pääsyään kellariin kuivumaan. Dyson odottaa vielä lähtökäskyään siivouskomerossa että päästään villakoirista eroon, mutta siistiä alkaa muuten jo olla. :)

Rakastan puhtaan pyykin tuoksua, myönnetään. ;) 

Alemmissa kuvissa vilahtaakin eilen kirpputorilta ostamani (Ikean?) taulu. Sopi meille kuin nakutettu, ja löysi heti paikkansa sohvan yläpuolelta.

Miten teillä vietetään torstaita?

-Laura

Kipua, pelkää en siedän sitä tiedän sen

..laulaa Teleks. Ja myös Kristiina Brask. Ja minä.

Eilen aloitin uuden harrastuksen, kuntosalin. Pari kaveria on innostunut kuntosaliharrastuksesta ja minä heittäydyin remmiin eilen. Ja puraisihan se, pakko päästä uudestaan.

Siksipä, tänään näpyttelin tällaisen:

Tajusin eilen olevani niin "iso" ettei minulle mahdu enää omat urheiluvaatteet, ja siispä tilasin tällaisen repertuaarin H&M:ltä. Ei tarviis vierailla miehen vaatekaapilla jatkuvasti.

Kipeetä tekee, mutta tehkööt! Nyt treenataan!

-Laura

Materialismionnellisuus : uusi pesukone

Meidän talossa käännettiin sivua. Astuttiin uudelle vuosikymmenelle ja hypättiin samalla yhden vuosikymmenen yli.

Annettiin entinen kone eräälle kaverille joka juuri muutti omaan kotiin ja kun minä olen haaveillut uudesta pyykkäristä jo yli vuoden niin nyt sattui Gigantin tarjous miellyttämään silmää.

Samsunghan se on. Niinkuin meidän tabletit ja puhelimetkin. Toivotaan että tämä osoittautuu käytössä yhtä mukavaksi ja vaivattomaksi kuin muut kyseisen merkin tuotteet. Malli on muuten WF700B4BKWQ eli melkoinen nimihirviö.

Ensimmäinen pesu tyhjänä on menossa ja en voi kuin ihmetellä. Mikä on tämä näin hiljainen kone? Mitä ihmettä? Toimiiko se? Tuijotettiin hetki miehen kanssa sitä ja tultiin siihen tulokseen että kyllä, tämä on hiljainen. Ihmekös tuo, edellinen koneemme oli kunnioitettavat 19 vuotta vanha. Ja porskuttaa edelleen siellä kaverin luona.

Nyt ei muuta kuin opettelemaan tämän käyttöä.

Täytyy vielä todeta että kyllä on helppoa lastenhoito nykyään. Katsokaa vaikka. Ensimmäinen kuva ja baby care! :D

-laura

Siivouspäivä

Tänään oli kaunis päivä, jälleen kerran.

Aurinko paisto ja pakkasta oli kipakat -20.

Käväisin aamulla töissä kuudesta kymmeneen ja kotiin tultuani aloitin mukavan rauhallisen siivouksen. Olen puistellut mattoja ja tuulettanut ja imuroinut ja pessyt pari juttua mitkä on olleet työn alla.. Pyykkäys ei valitettavasti ole onnistunut koska vanha pyykkikone meni meidän kaverille maanantaina ja uusi tuli tänään iltapäivällä ja odottelee tuolla alhaalla rappukäytävässä toivottamassa asukkaat tervetulleeksi.

Ostin eilen todella kauniita tulppaaneja.

Tulppaaneja ihastellessa ja ulkoa tulevan valon ansiosta hetken tuntui jo ihan keväältä. Kyllä se sieltä vielä tulee, kunhan ensin selviydytään tästä talvesta kunnialla läpi.

Tänään illalla K menee peliinsä ja katsotaan saadaanko uusi pyykkäri toimintaan. On muuten merkiltään Samsung, meillä alkaa mennä jo merkkiuskollisuuden

Tänään on hyvä päivä

Aamulla väsytti, nousin kuitenkin ylös. Söin aamupalaa, vein miehen töihin, kävin itse vielä kotona laittautumassa ja menin itsekin töihin.

Töissä sain kiitosta työstäni, se teki minut iloiseksi. Asiakkaat oli ihan mukavia.

Töiden jälkeen tein itse ruokaostoksia. Sain paljon ruokaa vain 30 eurolla. Hyödynsin tarjouksia ja ostin itselleni kimpun tulppaaneja. Valkoiset ja vaaleanpunaiset kaunokaiset ovat nyt mieltä piristämässä keittiön pöydällä.

Tulin kotiin, eräs mielenterveyspotilas tervehti minua ja kertoi miten kiva päivä hänellä oli ollut. Tulin siitä itsekin iloiseksi.

Näiden lisäksi kävin luontaistuotekaupassa ja tarvitsemani tuote olikin -25% alennuksessa ja sain kaupan päälle lisää kyseistä tuotetta.

Kotona tein nakkisoppaa ja paistoin riisipiirakoita, ja ai että on kyllä hyvä fiilis! :)

Pitäisi lähteä vielä käymään kirpputorilla, ties mitä kivaa sieltä sitten löytyykään! :)

Kivaa päivää myös teille!

-laura

Kuvia tienpäältä

Talvi se on kaunis vuodenaika näin pakkasten aikaan.

Muistakaa nauttia näistä säistä!

Mekin kävimme eilen luistelemassa, pakkanen paukkui mutta kivaa oli, koko porukalla!

-laura

Purkkia ja purnukkaa

Meillä säilytetään purkissa kaikki, minkä vain voi.

Yhdessä vaiheessa tiskiainetta ja pyykinpesuainetta myöten mutta sen koin sen verran hankalaksi, että luovutin.

Murot, kaurahiutaleet ja leseet, riisi, pasta, sokeri, purukumit.. Toisaalta myös kynttilät, sipulit, korut ja mausteet.. Kaikki kaunis on niin kiva purkittaa johonkin esille.

Sain idean tähän postaukseen ihanasta Pienen linnun blogista.

Juoksemiseksihan se meni

Nimittäin se että ehdin näkemään vielä auringon viime hetket tällä pallonpuoliskolla.

Niin vain laski tuokin mollukka. Huomenna nähdään taas..

On muuten paras sää sulattaa pakastin ;)

-laura

Kaunista, niin kaunista.

Voi rakkaus!

Ei näin kauniita voi olla! <3

Kuvat löydät täältä.

Niin kauniita lapsia, niin kauniita kuvia.

Rakastan <3

Elena Shumilova - I love the way you do it!

And you have really beautiful kids,

hugs!

-laura

Luomisen tuska

Siitä puhuimme tänään erään tapaamani naisen kanssa.

Silloin kun se iskee, ei auta kuin toimia. Käteen ensimmäinen sopiva juttu millä toteuttaa itseään ja eikun touhuamaan!

Mulla tulee inspiraatio milloin mistäkin! Olen aina ollut vähän taiteilijatyyppiä. Näen kauniita installaatioita ja oivalluksia pienissäkin asioissa ja innostun helposti. Liikaakin, muttei se haittaa.

Mulla inspiraatio ilmenee toisinaan siivouksena. Mietin jo töissä tai missä lie olenkin, että pakko siivota se ja se paikka. Kuten sauna. Tai roskakaappi. Joku yksittäinen asia. Pesen vaikka lattiat koska muuten en saa mun päästäni sitä ajatusta pesemättömistä lattioista.

Pidän sitäkin inspiraationa. Samalla tavoin kuin esimerkiksi valokuvaaminen. Saan isnpiraation ja se täytyy toteuttaa. Tai sitten lähden ulos katsomaan asioita kauniista näkökulmasta. Yllättävät asiat voi olla kovin kauniita. Joskus on hyvä pysähtyä ja katsoa, oikeasti katsoa asioita uudesta näkökulmasta.

Heittää pitkäkseen lumihankeen tai nurmikolle. Lapsena oli hauskaa roikkua sängyltä pää alaspäin, katsella maailmaa "väärinpäin". Myönnettäköön että teen sitä vieläkin...

On ihanaa istua varpaat rantavedessä kesäiltana ja kuunnella hiljaisuutta. On ihanaa herätä ennen kuin luonto herää. On ihanaa istua säkkipimeässä ihaillen tähtiä.

Inspiroiduin ennen myös hyvistä kirjoista. Uppouduin niihin niin että ikäänkuin elin niiden maailmassa. Elokuvasta en taas ikinä ole nauttinut samalla tavoin. Toki saatan katsoa vaikuttavan elokuvan tai dokumentin mutta ei se minuun mitenkään samanlaista syvempää jälkeä jätä. Enemmän inspiroidun dokumenteista, elämänkerroista ja oikeista tarinoista.

Rakastan myös fantasiamaailmoja. Luon toisinaan omianikin, nykyään ne vain ovat paljon realistisempia kuin ennen. Näitä hullunkurisia fantasiamaailmoja näen toisinaan unissani, enkä tahtoisi herätä aamulla.

Haaveilen paljon. Sekin on omanlaista taiteiluaan. Maalaan mieleeni kauniita hetkiä tulevaisuudesta. Pieniä, lyhyitä, arkisiakin hetkiä tulevasta. Haaveet on yksi asia mikä saa jaksamaan, on niitä suurempiakin mutta kun päivittäin haaveilee tulevasta, pysyy mieli kirkkaampana vaikka minulla masennukseen onkin taipumusta.

No, mutta miksi kirjoitan inspiraatiosta. Siksi että minulla on nyt inspiraatio - kirjoittamiseen.

Haluan kirjoittaa, tuoda asioita paperille, tai tässä tapauksessa nettiin. Haluan että saan jäsenneltyä ajatuksia päässäni. Haluan kirjoittaa kaikesta. Haluaisin valtavasti myös valokuvata kaiken, voimavarat ja aika ei vaan riitä tällä hetkellä siihen siinä määrin kuin haluaisin. Eikä raha, sillä haluaisin paremman kaluston kuvaamiseen.

Sitä odotellessa että kirjoituskärpänen puraisee oikeasta kohtaa, ja saan oikean aiheenkin mistä kirjoittaa!

-Laura

Voihan talvi

Olen talvi-ihminen.

Nautin talvesta.

Talvi on kaunista, rakastan rapsakoita pakkasia ja narskuvaa lunta kenkien alla.
Jäätyviä hiuksenlatvoja ja ripsiä.
Punaisia poskia.

Samaan aikaan myös vihaan talvea. Vihaan sitä kun kaikki on koko ajan kipeinä.
Yskitään ja aivastellaan. Okei, ei siinä vielä mitään. Ei minua flunssa haittaa vaikka en siitä nautikaan. Mutta siitä päästäänkin lempiaiheeseeni - vatsatauti.

Sitä on taas ollut liikkeellä vaihtelevasti koko talven.

Arvatkaas missä olen töissä? Kaupan kassalla.
Arvatkaas ahdistaako ihmiset jotka tulevat kipeänä kauppaan, tai joiden tiedän olleen juuri kipeänä? Ahdistaa.

Ahdistaa myös tutut ihmiset jotka ei tajua, että se tauti tarttuu ja lähtevät saman tien taudin jälkeen liikenteeseen kun ovat niin korvaamattomia.

Vilpitön pyyntöni ihmiset rakkaat. Älkää lähtekö mihinkään kipeänä, jos ei ole ihan pakko.

Mun on taas pakko hakeutua hoitoon tän takia. Mun on pakko.. Nää asiat pyörii mun päässä ihan liikaa taas.. Joka päivä. Joka viikko näen painajaisia aiheesta, vai oletteko sitä mieltä että on normaalia että ihminen näkee oksentamisesta unta useita kertoja viikossa?

Miten typerää onkaan aikuisen ihmisen pelätä tällaista asiaa.. Maailmassa on paljon isoja ongelmia ja asioita joita on oikeasti syytä pelätä, niin ei. Minä pelkään oksentamista. Great.

-laura

Ps. Sattuu mahaan.

Muutosvastarintaa

Oletko sinä muutosvastarintainen?

"En." Saatat vastata, mutta sitten huomaatkin olevasi sitä mieltä, että näin teen, näin olen tehnyt aina. Sellainen minäkin olen. Teen kaiken kuten olen oppinut tekemään. Pesuaineetkin on samoja mitä olen kotona oppinut käyttämään. Huvittavaa.

Kuva.

Nyt kuitenkin tarvittaisiin muutosta. Ai mihin? No elämäntapoihin.
Ylipainoa on kertynyt, väsyttää, kunto on huono. Syön sentään pillerit purkista kiltisti ja olen töissä pöpöpesässä niin vastustuskyky on kunnossa. Mutta pelastusrengasta en tarvitsisi. Painoani en tähän voi kirjoittaa, koska vaa'asta on paristo loppu, mutta sitä on liikaa. Painoindeksini on tällä hetkellä jotain 27-28 luokkaa.



Ei minua muuten haittaisi olla tällainen, mutta ahdistaa. Ahdistaa kun tuttavat kyselee odotanko vauvaa. Ahdistaa katsoa peiliin, oli päällä mitä tahansa. Ahdistaa kun sopivia vaatteita ei ole. Ei kotona, ei kaupassa.

Kuva.

Siispä. Aloitan elämäntaparemontin, ja toivottavasti saan tuon puoliskoni mukaan.. Jos en suoraan niin huomaamatta.

Huomenna syödään kasvissosekeittoa. Pidän vain yhden karkkipäivän viikossa. Juon enemmän vettä. Syön enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Alan taas tekemään smoothieita.

En nyt varsinaisesti ehkä kutsuisi tätä laihduttamiseksi, mutta haluan virkistää itseäni. Ja ehkä sitä painoakin alemmas. Kun vielä joskus paino alkaisi sillä kuutosella millä se ennen alkoi, viitonen tällä hetkellä tuntuu kovin kaukaiselta.. Ehkä niin kaukaiselta ettei sinne edes tarvitsisi palata. Saa nähdä.

Syömishäiriöistä minusta ei onneksi saa tekemälläkään, ei edes ortorektikkoa. Toki, tunne- ja lohtusyöjä olen, siitä pitäisi päästä eroon. Ei ahmiminen saa mun oloa mitenkään paremmaksi.

Yksi, mitä haluaisin saavuttaa on sokerikoukusta irti pääseminen!
Toinen, parempi kunto.
Kolmas, paino alkamaan numerolla 6.

Katsotaan, miten kauan jaksan ponnistella kohti tätä tavoitetta. Pikkuhiljaa ja hissukseen. Yritetään.

-laura

Tavaranpaljousähkyinhotuspohdiskelu

Onnelliset - Leevi and the Leavings

Katsoin eilen Tavarataivas-dokumentin.

Oli kyllä ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen dokumentti.

Suomalainen mies. Kaikkee pitää olla -asenne. Sitten, yhtäkkiä suuri muutos. Kaikki tavarat varastoon. 1 tavara päivässä takaisin. Mies huomaa että pärjää hyvin vähällä, loput on luksusta. Tyttöystävä ja muut ihmissuhteet tuovat aitoa onnellisuutta, ei tavarat.

Tämä sama pitäisi saada iskostettua omaankin päähän.
Heräteostokset pitäisi lopettaa, kaikesta turhasta pitäisi hankkiutua eroon. Mitään, siis mitään ei kukaan, siis kukaan saa täältä mukaansa.

Samassa asemassa kuin tällainen tavan pienituloinen tallaaja on suuren yrityksen toimitusjohtajakin. Hänkään ei vie mukanaan mitään. Hänen jälkeensä jää perintö, josta pahimmassa tapauksessa tapellaan.

Pitäisi alkaa käydä kaappeja läpi ja laittaa kiertoon kaikki tavara, mitä ei tule käytettyä ja unohtaa "ehkä joskus" ajatus.

Tätä toteutan kyllä aika hyvin, siivoan kaappeja melko ronskilla kädellä melko usein. En kehitä, enkä halua kehittää tavaroihini niin suuria tunnesiteitä etten pystyisi jostain tavarasta luopumaan. Paitsi valokuvista. Niistä en halua luopua, eikä tarvitse. Vielä ainakaan. En minä niitäkään saa mukaani, mutta ehkäpä saan tilalle sitten jotain parempaa. Toivon niin.

En tee uudenvuoden lupauksia, mutta toki tammikuu on aina uuden aikaa. Tänä vuonna tähn uuteen voisi yrittää sisällyttää kulutushysteriasta irti pyristelyn. Ei puhuta siitä että tilasin tiistaina uuden pyykinpesukoneen.

En osta mitään tarpeetonta. Ei ylimääräisiä astioita, paitsi Sarjaton-sarja jota keräilen. Ei ylimääräisiä sisustustavaroita. Ei ylimääräisiä "ihankiva" -vaatteita tai kenkiä. Ei sitä karkkipussia kaupasta joka kerta. Ei turhuuksia. Enkä aio kallistua asketismin puolelle.

Meillä vaan on jo kaikki mitä me tarvitaan. Toisemme. Meillä on rakkautta täällä kotona. Meillä on kaikki tarvikkeet mitä meidän pieni perhe tarvitsee, ja niin tosiaan - toisemme.

Tavara ja materia tuo vastuuta ja huolta. Kaikesta omistamastaan tulisi pystyä huolehtimaan ja olisi tietysti ihan kiva jos olisi aikaa myös käyttää sitä.

-Laura