MUSTA (LINKY)

Mulla on mustaan viharakkaus-suhde.

Musta on kaunis ja dramaattinen, musta on synkkä ja herkkä.

Musta näyttää pölyn, musta kaventaa.

Musta on keino piiloutua ja erottua.

Musta on aika jännä juttu.

Meillä kotona on hyvin vähän mitään mustaa.

*Työpöytä (jota ei voinut kuvata koska tämä on työpöytä kaikkine papereineen).

*Vessanmatto (jota kukaan ei halua nähdä).

Kuten huomasitte, mustat asiat meidän kotona on harvassa.

Mulla ei ole edes järin paljon mustia vaatteita, ei teini-iän jälkeen enää.. 

Se, mikä meillä on mustaa, on elektroniikka.

Ennen meillä molemmilla oli valkoiset puhelimet, nyt mustat.

Tv on musta, kaiuttimet on mustat, radio on musta.

Tietokone on musta.

(Tabletit on valkoiset..eh:D)

Kamera on musta.

Tästä väännettiin pitkään, kun olisin halunnut valkoisen tv:n, valkoisen äänentoiston jne.. Mutta. Kun ne pahuksen valkoisen sävyerot.

Kuten kerroin aiemmin, huonekaluistamme useat on saatuja, ja ne on luonnonvalkoisia. Kirkkaanvalkoinen saa siis ne näyttämään likaisilta. Se siis on syy elektroniikan mustaan väriin. Pölytän niitä sitten joka päivä.. :D 

Sellainen tarina tänään.

Jospa taas ehtisin vähän enemmän kuvaamaan ja kirjoittamaan kun tämä tilanne täällä rauhoittuu. Lääkärikäyntejä on tiuhaan ja huomennakin ajan parinsadan kilometrin päähän lääkäriin ja piipahdan samalla mummon luona. Jospa tämä tästä jossain vaiheessa.

Kivaa häämöttävää viikonloppua!
Viikonloppuna alkaa maaliskuu, eli kevät! Jihuu!

-Laura

MEIDÄN OLOHUONEESSA

On yleensä sotkua.

On iloista naurua.

On urheilujuhlan huumaa.

On ystäviä.

On lautapelejä.

On viihtymistä.

On herkkuja.

On kyllästymistä.

On väsymystä.

On inspiraatiota.

On kivaa.

Sellainen on meidän olohuone.

Tämmöinen olkkari meillä.
Paljon vanhaa, pöytä, tuolit, nojatuolit, sohvapöytä, senkki.. Ne saatu/ostettu pienellä rahalla. Ainoastaan sohva, hylly ja matto uutta. :)

Tavallinen nuoren perheen olohuone, ja mielestäni kodikas, paitsi että tauluja ei seinillä eikä oikein muutakaan. Meillä on valtavan kovat kiviseinät joihin ei ihan tavan ruuvarilla auta mennä yrittämään!

Kivaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti tämä viikko olisi vähän rauhallisempi kuin 2 edellistä. Aika on mennyt kuin siivillä kun on ollut kiirettä!

-Laura

HELMIKUU (LINKY)

Helmikuu on tänä vuonna ollut hyvin omalaatuinen.

Kevät tuli ajoissa, täällä itä-Suomessa tuntuu jo aivan maaliskuiselta. Aurinko paistaa illalla pitempään ja tuuli puhaltaa sulanutta lunta pois.

On täällä silti vielä lunta, mutta hyvin erikoista.

Helmikuu-aihe oli minulle hankala, en keksinyt millään mitä kuvata kun maisemat tuntui kuluneelta ratkaisulta.

Siksi päädyin tähän kolmen vuoden takaiseen helmikuuhun, elettiin jännittäviä aikoja! :)
Hääjärjestelyt oli käynnissä ja pukuja soviteltiin sekä rahaa paloi ja virastoissa juostiin asioita hoitamassa.

Sellainen oli meidän helmikuu kolme vuotta sitten. :)

Lisää helmikuu -aiheisia postauksia löydät täältä.

Ihanaa helmikuuta!

-Laura

PYÖREÄ (LINKY)

Tällä viikolla MacroTex haasteena on kuvata jotain pyöreää.

Ympärillämme on hirmuisen paljon pyöreitä asioita, kun avaa silmänsä katsomaan niitä.

Itse tyydyin tiiraamaan keittiön pyöreitä asioita.

Keksit ovat pyöreitä. Samoin purkki.

Säilytän kuivatarvikkeet purkeissa ja purnukoissa. Ne ovat pyöreitä.

Minulla on meneillään hääalbumin askartelu. Teipit ovat pyöreitä ja levällään keittiön pöydällä.

Teemukini, josta parhaillaan ryystän, on pyöreä.

Sipuli on paitsi hyvää, myös pyöreä.

Täällä on jotenkin pimeä päivä. Heräsin tavanomaista aiemmin ja aurinko pilkisti kaihdinten välistä, ajattelin tästä päivästä tulevan aurinkoisen.

Eipä tullut ei.

Kivaa päivää, jos tuntuu harmaalta niin ryystä vaikka teetä ja vietä kalsaripäivää kuten minä!

-Laura

Ps. Lisää MacroTex kuvia löydät täältä Pieni Lintu -blogista.

EPÄSOSIAALINEN MEDIA

*piip*

"Mitä?"

*piippiip*

"Aa en mä kuullu, sori.."

Niin, onko teillekin käynyt näin?

"Joo mä luin Facebookista"

"Joo mä näin Instassa"

Kuulostaako tutulta?

Omassa elämässä ainakin. Törmään tähän joka paikassa.

Työpaikan taukohuoneessa, töissä asiakkaiden kanssa, kaupassa, kaverin luona, kahvilassa, jopa omassa kotona.

Mikähän ihmistä pohjimmiltaan kiehtoo tuossa suhteellisen pienessä ruudussa jossa on mahdollista toistaa liikkuvaa kuvaa ja josta kuuluu ääniä.

Sosiaalisuus on yksi asia mikä varmasti kiehtoo. On kavereita joiden päivityksiä on kiva lukea ja niin paljon kivoja kommentteja jotka oikein vaatii vastaamaan, heti!

Toisaalta, jos lähelläsi on ihminen joka aidosti välittää sinusta, pitäisikö kuunnella mitä hänellä on sanottavana.

Nostaa katse ylös ruudusta (auttaa muuten myös niskasärkyyn) ja katsoa silmiin jossain muualla kuin siinä ruudulla näkyvässä selfiessä.

Mikäs minä olen tästä kirjoittamaan, kuten näette, puhelimessani komeilee monta sosiaalista mediaa. On Instagram, Whatsapp, Facebook, 9GAG.. Omistan myös selfiekepin, kiitos mieheni.. :D Se on meidän kaveriporukan selfieitä varten kun meillä kenelläkään ei ole tarpeeksi pitkiä käsiä! Muuten saa pölyyntyä ihan rauhassa.

Yhdessä vaiheessa mietin, pitäisikö kokeilla vuosi ilman somea. Ottaa käyttöön vanha kunnon 3310 joka muuten toimii edelleen vaikka joskus yritin kovasti sitä tuhota. Miltähän tuntuisi olla vapaa tästä somesta ja olla oikeasti sosiaalinen. Vielä en ole tuohon hommaan ryhtynyt, esimerkiksi whatsapp on minulle tärkeä viestinväline joka pienentää puhelinlaskua kummasti. Katsotaan.

Mitä jos livetetään välillä! Hengitetään ulkoilmaa ja kuunnellaan lintujen laulua ja ollaan aidosti läsnä!

Kokeillaan!

-Laura