Luomisen tuska

Siitä puhuimme tänään erään tapaamani naisen kanssa.

Silloin kun se iskee, ei auta kuin toimia. Käteen ensimmäinen sopiva juttu millä toteuttaa itseään ja eikun touhuamaan!

Mulla tulee inspiraatio milloin mistäkin! Olen aina ollut vähän taiteilijatyyppiä. Näen kauniita installaatioita ja oivalluksia pienissäkin asioissa ja innostun helposti. Liikaakin, muttei se haittaa.

Mulla inspiraatio ilmenee toisinaan siivouksena. Mietin jo töissä tai missä lie olenkin, että pakko siivota se ja se paikka. Kuten sauna. Tai roskakaappi. Joku yksittäinen asia. Pesen vaikka lattiat koska muuten en saa mun päästäni sitä ajatusta pesemättömistä lattioista.

Pidän sitäkin inspiraationa. Samalla tavoin kuin esimerkiksi valokuvaaminen. Saan isnpiraation ja se täytyy toteuttaa. Tai sitten lähden ulos katsomaan asioita kauniista näkökulmasta. Yllättävät asiat voi olla kovin kauniita. Joskus on hyvä pysähtyä ja katsoa, oikeasti katsoa asioita uudesta näkökulmasta.

Heittää pitkäkseen lumihankeen tai nurmikolle. Lapsena oli hauskaa roikkua sängyltä pää alaspäin, katsella maailmaa "väärinpäin". Myönnettäköön että teen sitä vieläkin...

On ihanaa istua varpaat rantavedessä kesäiltana ja kuunnella hiljaisuutta. On ihanaa herätä ennen kuin luonto herää. On ihanaa istua säkkipimeässä ihaillen tähtiä.

Inspiroiduin ennen myös hyvistä kirjoista. Uppouduin niihin niin että ikäänkuin elin niiden maailmassa. Elokuvasta en taas ikinä ole nauttinut samalla tavoin. Toki saatan katsoa vaikuttavan elokuvan tai dokumentin mutta ei se minuun mitenkään samanlaista syvempää jälkeä jätä. Enemmän inspiroidun dokumenteista, elämänkerroista ja oikeista tarinoista.

Rakastan myös fantasiamaailmoja. Luon toisinaan omianikin, nykyään ne vain ovat paljon realistisempia kuin ennen. Näitä hullunkurisia fantasiamaailmoja näen toisinaan unissani, enkä tahtoisi herätä aamulla.

Haaveilen paljon. Sekin on omanlaista taiteiluaan. Maalaan mieleeni kauniita hetkiä tulevaisuudesta. Pieniä, lyhyitä, arkisiakin hetkiä tulevasta. Haaveet on yksi asia mikä saa jaksamaan, on niitä suurempiakin mutta kun päivittäin haaveilee tulevasta, pysyy mieli kirkkaampana vaikka minulla masennukseen onkin taipumusta.

No, mutta miksi kirjoitan inspiraatiosta. Siksi että minulla on nyt inspiraatio - kirjoittamiseen.

Haluan kirjoittaa, tuoda asioita paperille, tai tässä tapauksessa nettiin. Haluan että saan jäsenneltyä ajatuksia päässäni. Haluan kirjoittaa kaikesta. Haluaisin valtavasti myös valokuvata kaiken, voimavarat ja aika ei vaan riitä tällä hetkellä siihen siinä määrin kuin haluaisin. Eikä raha, sillä haluaisin paremman kaluston kuvaamiseen.

Sitä odotellessa että kirjoituskärpänen puraisee oikeasta kohtaa, ja saan oikean aiheenkin mistä kirjoittaa!

-Laura