Miten fobia on vaikuttanut elämääni.

Ajattelin että haluan ihan itselleni listata nämä asiat ns. paperille ylös.
Ja haluan myös listata nämä että te joilla ei fobioita ole, voisitte ymmärtää meitä "hulluja" hiukan paremmin.

Siispä, ranskalaisia viivoja allekkain:

-alkuun en kestänyt kuulla sanaa "oksennus" missään muodossa ilman että kylman väreet kiiri pitkin selkäpiitä, nykyään pystyn.
-en voi/en mielelläni mene paikkoihin joissa voi olla sairaita ihmisiä (terveyskeskukset, ruokakaupat, paikat joissa on paljon ihmisiä, eritoten lapsia)
-en voi koskea kasvoihini julkisilla paikoilla ja jos vahingossa kosken, ahdistun
-vihaan käydä julkisissa vessoissa, kosken joka paikkaan paperilla ja silti ahdistaa, julkisessa vessassa myös pelkään että joku oksentaa viereisessä kopissa ja kuulen sen
-en voi katsoa tv-ohjelmia/elokuvia joissa oksennetaan/on vaara että oksennetaan, siksi en oikeastaan edes katso tv:tä
-en voi käydä elokuvateatterissa
-en voi syödä ulkona muiden laittamaa ruokaa, tai ainakin en tee sitä mielelläni (koskee siis kuumentamattomia ruokia)
-kun tulen kotiin, pesen kädet, kun otan takin pois, pesen ne uudestaan, kun olen laittanut kauppaostokset kaappiin, pesen käteni taas ja pesen ne taas kun laitan jotain suuhuni tai kosken johonkin ns. likaiseen (käytetyt vaatteet esimerkiksi)
-pelkään hankkia omia lapsia koska pelkään raskauspahoinvointia, vielä enemmän pelkään sitä että kun lapsi on sairas etten kykene hoitamaan häntä
-pelkään matkustella, en oikein uskalla lähteä ulkomaille enkä ainakaan syödä ulkomailla "ulkona"
-en uskalla mennä lentokoneeseen (itselläni ei ole lentopahoinvointia mutta pelkään että jollain muulla on), pelkään myös että joku on sairastunut ja hengitän samaa ilmaa hänen kanssaan tuntikausia + että lentokoneessakin on julkinen wc
-inhoan myös junamatkustusta kun siellä on niin "likaista", muuten rakastaisin junalla matkustamista
-paasaan miehelleni päivittäin käsien pesusta ja iltaisin itkeskelen koska elämä jatkuvassa pelossa on niin käsittämättömän rankkaa
-saan paniikkikohtauksia jos läheiseni sairastuvat
-joudun pakenemaan paikalta vaikka oksentava henkilö olisi oma rakas mieheni ja vaikka hänellä ei ole oksennustautia
-inhoan kaupungeissa teiden varsilla ja teillä niitä oksennusläikkiä yli kaiken, jos astun sellaisen päälle, on tosi saastunut olo
-pesen vaatteitani todella usein koska uskon niiden olevan likaisia
-en osta kuin kotimaisia elintarvikkeita niin pitkälle kuin se on mahdollista
-pelkään omia pahoinvointejani (joita on todella todella usein) yli kaiken ja omaa oksentamistani vielä enemmän ja aina vain enenevässä määrin

Siinä nyt ihan muutamia pakkoajatuksia joita tämä fobia minulle aiheuttaa, tekee elämän melko rankaksi..

Anteeksi monta postausta samaan päivään, mutta oli pakko.