Äsht...

Eilen iski vatsatauti.. :s

Vihoviimeinen tauti kyllä, tai siis nyt ei kyllä onneks tarvinnut oksentaa... Vaikka kyllä tuli paniikkipuhelut äidille soitettuu et apua mua oksettaa! Niin, tosiaan.. Kärsin siitä himputin ikävästä vaivasta, paniikkihäiriöstä.. Ja juurikin se mikä saa sen aikaan mulla on oksentaminen..

Tänään sit oon viettänyt sairaslomaa ja pesin mä kyl vessan.. Hysteerisenä ettei K vain saisi tätä tautia.. En kestä jos se taas oksentaa ja mä joudun kuunteleen.. Mulle jäi sen edellisestä vatsataudista trauma. Nimittäin sillon heräsin siihen kun se oksensi vessassa.. Siitä meni monta kuukautta niin että heräsin aina siihen kun se lähti yöllä vessaan jonka jälkeen ajatukset kulki siihen suuntaan, että tottakai se nyt oksentaa kun se on vessassa.. Ei auta, oli vaan kaivauduttava aina peiton alle ja korvat tukkoon. Eikä se edes oksentanut. Kyllä mä sen tiesin. Tiesin ja silti pelkäsin.. Tää on niin tätä.. Yhtä pelon kierrettä.. Herään muuten vieläkin aina kun sekin herää.. Kun oon kokoaika varuillani.. Ja kyselen että mitä se tekee siellä vessassa.. Oon kyllä idiootti. Pölvästi oikeen..

Ei vaan, kyllä mulla nyt menee ihan hyvin jo tän paniikin jälkeen. Yhdessä vaiheessa pelkäsin niin paljon oksentamista, että pelkäsin katsoa vessanpönttöön (katson sinne kun oksennan), pelkäsin vetää vessan (koska siitä kuuluu ääni), pelkään käydä yleisessä vessassa (joku viereisessä kopissa voi oksentaa yhtäkkiä ja joudun kuunnella, tää edelleen). Silloin en myöskään kestänyt sitä että joku puhui oksentamisesta, heti meni kylmät väreet. Ja en edelleenkään voi ajatella sitä. Jos ajattelen sitä tunnetta, niin alkaa oksettaa ja siinähän se kierre onkin sitten valmiina!!

Ainiin, ja nyt mä sit pelkään sitä sairaalaakin niin ketusti! Ai että miks? Siks että se on täynnä sairaita ihmisiä. Ensinnäkin inhottaa koskea minnekään. Ties minkä taudin sieltä saa. Toiseks, niille syötetään ties mitä lääkkeitä jotka saa ne oksentamaan. Ja ne voi oksentaa vaikka sängyssä. Mistä sitä tietää vaikka mun päälle.. Mun sängyssäkin varmaan on joku oksentanu joskus.. Ja ties kuinka moni siinä vessassa missä kävin.. Tästä päästäänkin siihen että OIKEESTI mietin jokaisessa asunnossa et kuinka moni siihen vessanpönttöön on oksentanu.. TÄÄ ON SAIRASTA!

Lapsetki on pelottavia, koska ne voi oksentaa yhtäkkiä.. Ja juopot. Ja krapulaiset. Ja kipeät.. Oikeesti mä haluaisin lapsiaki mut en tiedä uskallanko.. Ensinnäkin. Pahoinvointi. Raskauspahoinvointi.. hrr... En oikein oo sinut sen kanssa.. Sit synnytys, oon kuullu et monet oksentaa siinäki. Ja sit vielä synnytys sairaalassa. Eli ahdistus x2.

Ja entäs sitten leffat. Kyllä. Ihmisistä on muka hauskaa kun joku oksentaa. That's it. Leffa jää siihen. En vaan kestä sitä. Alkaa ahdistaa ja paniikki. Huoh.. En sitten katso leffoja joissa voi olla pienikin riski että joku oksentaa. Jos oksentaa niin siihen loppu se leffan katselu. Piste.

Musta tuntuu että mä vaan suurentelen tätä asiaa jotenki.. Et mä vaan kerjään huomiota tolla. Mut ne hetket ku on ns. "tosi kyseessä" ei oo kovin jees.

Tää syksy on ollut vähän huono jotenki.. Oon tosi onnellinen. Mulla on ihana aviomies jota parempaa ei oikeesti voi olla. K jaksaa ottaa kainaloon ja kuunnella mun murheita. Jotenkin aina kun oon liian väsynyt, alan syyllistää itseeni jotenkin ja se on ihan pimeetä. "Kukaan ei tykkää musta" "Tuokin varmasti puhuu musta pahaa selän takana" "Puhun varmaan liikaa" Puhun varmaan liian kovaa" "Mun pitäis välillä varmaan olla hiljaa" "Tuota ja tuotakin pitäis tehdä ja silti oon vaan tässä"... Tätä se on silloin kun on henkisesti loppu, tosin aallonpohja alkaa ehkä olla selätetty. Pohjalta on aina suunta vaan ylöspäin..

Tulipas tästä nyt syvissä vesissä seilausta.. Ei tästä tätä pitänyt tulla. Mut yleensä pahan olon purkaminen sanoiksi auttaa. Ehkä toivottavasti nytkin.

Oikeasti ei pitäisi valittaa. Oikeesti oon maailman onnellisin kun mulla vaan on maailman paras mies <3 Ilman sua en jaksais näin hyvin <3 *pus*

Loppuun vielä sellainen lisäys että lähdetään tänään ostaan uusi auto, jos nyt yhdet paperit tulis postista. :) Eikä asiat varmasti oo niin huonosti kuin minkä kuvan tästä nyt saa. Kaikki on ihan hyvin mut mä vaan paisutan niitä päässäni.

Jospa hiivin villasukissani lajittelemaan kirppisvaatevuorta.

Heissan! :)