keskiviikkona, toukokuuta 28, 2014

MRI ja hei pitkästä aikaa!

Heipä hei!

En ole ikuisuuksiin taas kirjoitellut.. Ei ole tapahtunut ihmeellisyyksiä..

Tänään halusin kuitenkin tulla kertomaan siitä, että kävin tänään olkapään magneettikuvassa. Olen pelännyt sitä aika paljon etukäteen, eikä pikainen googlailu aiheesta ainakaan lieventänyt jännitystä..

Kuinkas sitten kävikään.. Ikävin osio kuvauksesta oli varjoaineen laitto, muuten HYVIN helppo tutkimus..

Lähtötilanteena siis se, että pelkään ahtaita paikkoja ja neuloja. Sain kokea molemmat pieneen aikaan. Ensiksi hoitaja ohjasi minut ultratutkimushuoneeseen ja siellä lääkäri katsoi että kaikki ok ja pisti puudutteen sekä varjoaineen. Ei tuntunut miltään ja kun en katsonut toimitusta niin ei tehnyt juurikaan edes pahaa.. Varjoaine pistettiin siis suoraan niveleen että kaikki näkyisi siinä kuvauksessa paremmin.

Tämän jälkeen puin neuleen ja paidat takaisin ja hipsin käytävään odottamaan kuvausta, joka tapahtui sellaisessa magneettikuvausrekassa. Pian lääkäri jo hakikin minut kuvattavaksi, pyysi ottamaan kengät ja silmälasit pois (kotona jo otin korut ym. ja pukeuduin vaatteisiin joissa ei metallia ole) ja ohjasi makuulleen siihen vaunuun. Olkapää tuettiin hyvin, ja sain sellaisen hälyttimen käteeni jota puristamalla saan yhteyden lääkäriin, sekä kuulosuojaimet. Laitoin silmät kiinni ja minut työnnettiin putkeen.

Putkessa oli miellyttävän lämmin. Ilma vaihtui kokoajan mutta lämpö oli todella miellyttävä, oikeastaan nukuttavan miellyttävä. Kone roksotti omia ääniään ja minua huvitti, koska äänet kuulosti ihan huonolta teknomusiikilta. Yritin aina ennustaa mitä ääniä seuraavaksi tulee, mutten ollut oikeassa. Äänistä jotkut valittivat että käy korviin, ei ainakaan minulla. Minulla ei tosin valtavan herkät korvat koville äänille olekaan, kiitos huonon kuuloni. :D

Päässä liikkui monenlaista. Mietin mukavia asioita, välillä meinasi alkaa nukuttaa mutten halunnut nukahtaa.. Silmiä pidin edelleen kiinni niin en oikein tajunnut että olen siellä putkessa.. Ahtaat paikat kun pelottaa. Putkessa tuli aika hauska olo, ajantaju katoaa ja olet täysin yksin, kehosi kanssa. Tunnet hengityksen eri tavalla koska yrität hengittää tasaisesti. Tunnet kuinka lihakset jännittyy ja rentoutat niitä tietoisesti. Jossain vaiheessa mietin että kauankohan on mennyt, siinä vaiheessa lääkäri tulikin hakemaan minut pois. Valtavan nopeasti meni 20 minuuttia!

Kokemus oli positiivinen, menisin ilman muuta uudestaankin, ja halusin jakaa tämän kokemuksen ettei teidän mahdollisten lukijoiden tarvitsisi pelätä!

Eikä leikattavaakaan löytynyt! ;)

Tänään lähdetään juhlimaan serkkuni valmistumista putkimieheksi, mukavat pari päivää siis tiedossa! :)

Onnea kaikille valmistuville ja hyvää kesälomaa sellaisen aloittaville! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit lukemassa, olisi kiva kuulla sinustakin joten jätähän jotakin raapustusta! :)